Thursday, April 20, 2006

Paikallaanjuoksu

Apologies for all the English speakers - I felt I could not get my point across in this polite and light language... A short synopsis: some reflections on the fact that the Finnish nation does not any more see the decent care for the elderly as any sort of a political priority. O tempora o mores etc. etc.

Suomella on dynaaminen ja kasvava talous. Mutta ei varaa hoitaa kunnolla niitä vanhuksia, jotka ovat armottomalla työllään rakentaneet perustan tälle dynaamiselle ja kasvavalle taloudelle. Suomella on dynaaminen ja kasvava talous. Mutta ei varaa järjestää kunnollisia palkkoja ja työsuhteita sairaanhoitajille, lähihoitajille, poliiseille, palomiehille, kanta-upseereille ja muille ryhmille, joiden työ ei tuota suurta lisäarvoa osakesijoittajille. Miksi meillä siis on tämä dynaaminen ja kasvava talous, mitä tarkoitusta varten tarkalleen ottaen? Jotenkin tuntuu siltä että koron kasvattaminen amerikkalaisille eläkerahastoille ei aivan riittäisi tämän kaiken kuumeisen puuhan motivaatioksi. Sailaksen konsensus-viisaus on että meidän on juostava yhä kovemmin pysyäksemme paikoillamme. Nyt jo tosin juoksemme suhteellisen epätoivoista vauhtia, jopa siinä määrin että tuhannet palavat loppuun ja kymmeniä tuhansia ei tehottomina tarvita, mutta silti hiljalleen valumme taaksepäin. Tätä taaksepäin valumista todistavat hiljaisesti ne laiminlyödyt, kiireisesti - jos edes siten - "käsitellyt" vanhukset jotka makaavat kroonikko-sairaaloissa. Olisi juostava paljon kovempaa että pysyisimme edes paikallamme. Edistymisestähän ei enää puhuta.

Alkaa näyttää siltä että hyvinvointivaltion ja markkinatalouden välinen sopimus on sanottu irti. Hyvinvointivaltio oli äärimmäisen riippuvainen toimivasta markkinataloudesta, mutta markkinatalous ei ollut pohjimmiltaan riippuvainen tästä sosiaalidemokraattisesta kompromissista, joka oli solmittu hengen hädässä fasismin ja stalinismin rynnistyksen aiheuttamassa shokissa. Nyt rajat ovat auki pääomien kulkea kohti korkeinta, tehokkainta tuottoa. Ja mitä tuottoa voisi olla sairaitten vanhusten hoitamisessa? Mitä osinkoa voisi siitä maksaa? Talvisodassa Sailaksen ajattelu olisi ollut äärimmäistä maanpetosta: oli radikaalisti tärkeämpiä asioita kuin taloudellinen tehokkuus. Oli halu pysyä vapaana hintaan katsomatta. Nyt on vain pelkoa ja apatiaa: media on hiljaa, moraalista närkästymistä ei ole - antaa vanhusten mennä, mädäntyä vuoteidensa pohjalle, he ovat työnsä tehneet, tuottonsa antaneet. Ei ole varaa hoitaa heitä. Niin köyhiksi olemme päätyneet tässä dynaamisessa ja kasvavassa taloudessa.

Jos on niin että markkinatalous tosiaan muodostuu esteeksi eettisesti kestävälle yhteiskunnalle (eikä edistä sitä kuten aiemmin), on ryhdyttävä vakavasti etsimään reaalisia vaihtoehtoja. Vanha klisee globaalista ajattelusta ja paikallisesta toiminnasta pitää erittäin hyvin paikkansa: kansallisvaltio on luonnollinen konteksti suomalaiselle poliittiselle toiminnalle. Seuraavaksi suureksi projektiksi on siis ehkä otettava Suomen kansantalouden vähittäinen eriyttäminen globaalisti kestämättömästä ja eettisesti vastuuttomasta anglosaksisesta pörssitaloudesta. Tätä ei pidä sekoittaa perinteiseen vasemmistolaiseen projektiin puhumattakaan siitä moraalisesta konkurssipesästä jonka kommunismi rikoksineen muodostaa. Lähinnä konteksti on jatkuva liberalismin ja emansipaation projekti kansallisessa kontekstissa (siinä mielessä jatkumo siis myös perinteiselle suomalaiselle vanhasuomalaiselle nationalismille). Reaktiohan epäilemättä on ennen pitkää tulossa joka tapauksessa ja pahimmassa tapauksessa se tulee olemaan räikeän oikeisto-populistinen. Tätä pyrkimystä uudelle pohjalle voi toki pitää perustellusti utopistisena, mutta nykyisten kehityskulkujen ja tulevien globaalien haasteiden valossa nämä ajatukset tullaan ehkä joskus näkemään suorastaan epätoivoisenkin vastuullisina ja realistisina. Ja jos vaihtoehtona on yhteiskunta joka jääkylmästi jättää vanhemmat sukupolvensa heitteille kustannustehokkuuden nimissä niin kummassa joukossa sitä mieluummin seisoo?

2 comments:

Auriga said...

En usko että markkinatalous tai edes globaali kapitalismi on esteenä eettisesti kestävälle yhteiskunnalle. Rahapulasta tuskin on kysymys vaan arvoista. Vastaus voisi löytyä politiikan latistumisesta. Suuret puolueet ovat antaneet ihanteiden mennä ja keskittyvät vain hoitamaan asioita niin, että oma valta säilyy.

Vanhusten hoidon tilasta on monenlaisia mielipiteitä, mutta faktoja harvemmin julkisessa keskustelussa näkyy. Hoitajien ja muun suorittavan työväen arvostuksen puute, huono palkkaus ja työolot tulevat usein esiin samoin kuin johtajien/päättäjien tietämättömyys ja välinpitämättömyys. Kysymyksessä saattaa olla myös johtamis- ja organisointitaidon puute ja ammattikuntien väliset raja-aidat. Työnantajat ylläpitävät omalta osaltaan raja-aitoja vainoharhaisella suhtautumisellaan sairauspoissaoloihin. Terveydenhoitajan todistus flunssasta ei kelpaa vaan pitää olla vähintään lisensiaatin allekirjoittama paperi.

Omaa kokemusta vanhustenhoidosta minulla ei ole.

stockholm slender said...

Niin, ei niiden pitäisi olla esteenä, kysymyshän on vain mekanismista, mutta luulen että olemme kuvitelleet että arvomme ovat automaattisesti mukana näissä rakenteissa, kun kysymys ei ole rakenteista vaan itsestämme. Ja jos vain tukeudumme kysyntään ja tarjontaan, ei siellä tule olemaan mitää automaattisesti sisäänrakennettua itsekkyyden ja epähumaanisuuden torjuntaa - päinvastoin: mainio mekanismi ahneudelle ja kylmälle materialismille. Vastuu on meidän, mutta käytämämme apuväline, markkinatalous, on juuri tässä hetkessä äärimmäisen vaarallinen. Rengistä on tulossa isäntä.